Åsan&Åken matka Porista Kilpisjärvelle, autolla-junalla-autolla
Teksti Raia Kalliomäki
Kuvat Jari ja Raia Kalliomäki
Lähdimme matkaan kohti Tampereen rautatieasemaa Perjantai-iltana, juna lähtisi vasta puolenyön korvilla, mutta autot lastataan junaan puolitoista tuntia ennen lähtöä, joten olimme ajoissa paikalla.
Autossa matkustaminen on tottakai molemmille tuttua puuhaa, mutta junalla matkustaminen on ihan uusi ulottuvuus.
Auto tulikin reissun aikana hieman liian tutuksi sillä mökkimme oli 20 km Kilpisjärven keskustasta, missä kaikki palvelut sekä patikointiemme lähtöpaikat olivat. Tie vuokramökiltä kylälle oli niin huono että Åsan&Åken autoon meno ei ollut enää mitenkään mielekästä mutta muuten kyllä reissattiin ihan onnistuneesti.
Rautatieasemilla suhtautuminen Åsaan&Åkeen oli aina positiivista. Junaan nouseminen oli hieman hankalaa koska makuuvaunut olivat niissä vanhoissa ”lättähatuissa” tyyliin ilmastointia ei vaunussa ollut, joten menomatka tehtiin aika lämpimissä tunnelmissa. Onneksi yö viileni ja ikkunaa sai auki. Kaikesta huolimatta matka Kolarin asemalle sujui hyvin. Oulussa tosin hajosi junan veturi josta aiheutui hieman melua, joka taasen sai meidän Åken ruhisemaan ja haukahtelemaan, mutta siihenkin oli korjaussarja olemassa, haukunestopanta. Ilmaa suhahti Åke paran kuonoon kun se haukku sieltä tuli. Åke muistikin oitis että mikä tämä meininki sitten on ja saimme ottaa pannan pois ja alkaa nukkumaan. Kieltämättä yö jäi aika lyhyeksi. Perille Kolariin päästyämme jouduimme odottelemaan autoa junasta melkein kaksi tuntia, se ei kyllä Åsaa&Åkea haitannut ollenkaan.
Mökki oli melkein joen rannassa, pitkospuita pitkin sinne piti mennä. Rannalla oli laituri mutta , joki oli aika virtaava joten emme siellä paljon hengailleet. Tyydyimme suorittamaan vahti ja kyttäysvuoroja terassilla, samoin kuin kotona.
Tsahkaljärven päätimme katsastaa ensimmäiseksi Sunnuntaina, ja vihdoin tapasimme myös poroja, jotka aiheuttivat tiettyä kunnioitusta sekä menohaluja. Reitti Tsakaljärvelle oli hyvää veryttelyä tuleviin koitoksiin (noin 4km). Reissu alkoi hieman sateisissa tunnelmissa mutta se ei kauheasti haitannut vaikka illemmalla piti vielä pukea oikein taikaviitat päälle kun lähdimme katsomaan Suomen maanteiden korkeinta kohtaa. Siellä oli myös muistomerkki, sodan 1941-1945 viimeisistä tykinlaukaisuista. Samalla kiipesimme jonkun korkean kukkulan laelle ja olimmekin melkein pilvessä.
No tulihan se Rellukin sieltä junasta ja saimme jatkaa matkaamme määränpäähämme, Pousujärvelle jossa vuokramökki sijaitsi omallla joenranta tontilla. Mökki oli siisti ja kaikki toiminnot kunnossa, lattialämmitys, ilmalämpöpumppu, Nunna uuni sekä vaatteiden kuivauskaappi. Åsa&Åke ovat molemmat hyviä reissukavereita ovat kuin kotonaan siellä missä mekin olemme.
<- tässä olemme Tampereen rautatieasemalla
Maanantaina kävimme päivällä kylillä kävelemässä ja tutustumassa kylään voisi ajatella vaikka että veryttelimme tietämättämme illan koitoksiin. Kävimme tottakai Luontokeskuksessa missä sitten piti oikein poseerata taas.
Iltaretkelle lähdimme kapuamaan Mallaa ylöspäin tarkoituksena mennä Kitsipuoukselle. Matka osottautui aika vaativaksi ja ensimmäiset kaksi kilometriä oli kyllä aika vaikeata patikointia ja ylösnousua. Me tytöt kyllä jaksoimme ja äitiä kyllä hirvitti että miten ihmeessä pääsee meidän kanssa täältä alas, putoamatta päälleen pystyyn, hyvin me kuitenkin kuuntelimme ja pysäsimme aina kun tuo huusi varo. Kun lähdimme niin jouduimme ylittämään kosken ja siinä Åkella tunnetusti housut tutisivat, mutta ihan itse meni loppuun asti ja takasin tullessa käveli jo vähän reippaammin. Ei me niille putouksille saakka päästy vaan palasimme 4km kohdalla takaisin.
^ Tässä me pysäämme ihastelemaan poroja.
Yllä oleva kuva otettu kun pääsimme tuolta Mallan reissulta alas. Tuo oikeanpuoleinen kuva on normi aamulenkiltä palaaminen mökille.
Vasemmalla on Salmivaaran huiputukselta otettu kuva. Saana siinä näkyy niin mahtavana. Salmivaaran korkeus on hieman yli 500m. Alla myös kuva Tiistain Salmivaaran huiputuksesta.
Seuraavat kuvat ovat Keskiviikon Saana reissusta. Ilmathan olivat mitä parhaimmat koko reissun ajan ja Saanalle kapusimme +11 lämmössä 4m tuulessa ja auringon paisteessa, huipulla kyllä tuuli sopivasti. Hyvin Åsa ja Åke jaksoivat nousta, Åkella nyt tunnetusti on aina kova vauhti päällä, Åsa vähän meinasi ennen huippua hyytyä. Välillä pysähdyimme huilailemaan ja vesiryypylle. Ja tottakai luonto antoi myös omaa satoaan, Åke varsinkin söi marjoja aina kun siihen oli mahdollisuus. Kakkakin oli mustaa koko reissun. Porukkaa oli paljon menossa ylös samoin kuin paluumatkalaisiakin, koiria oli isoja ja pieniä.
Hyvin myös tassunpohjat kestivät kivikkoa ja soraa.
Yllä olevasta kuvasta hyvinkin näkee kuinka pitkä taival tuonne korkeuksiin on patikoitavana.
Täällä me ollaan huipulla Kaksi Cairnitytytsyä Porista.
Alla vasemmalla olemme tulossa alaspäin. Iskältä meni polvet totaalisesti ja alastulo olikin vähän hitaampaa. Mutta katsokaas noita maisemia.
Yllä kuva Saanan alastulomatkalta.
Torstaina vielä jaksoimme käydä Tsahkalputouksella pienellä palautuslenkillä, ja maisemia ihailemassa. Keli oli jälleen aivan upea. Seuraavat kuvat ovat siltä reissulta.
Yllä ja vasemmalla ÅÅ:t ikuistettuna Tshakalputoksella. Alla myös vähän tuota upeutta.
Kotiin on aina niin hyvä palata.
Perjantaina kävimme ihan lähimaastossa pienellä lenkillä näitä pieniä puroja oli todella paljon, reissu on nyt hyvinkin lähellä loppua, vielä yksi kuva Kolarin rautatieasemalta kun odottelimme junaan pääsyä.
